Etusivu

Vaaliteesit

Vaalikalenteri

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Yhteystiedot

Linkit

BLOGI

Kampanjateemat - Laajennusosa

EU:N KOVAT YTIMET:
|  perusturva  |  sosiaaliset  oikeudet   |  oikeusvaltio  |
tasa-arvo | hyvinvoivat kansalaiset | säännelty talous |

1.
EU:sta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden roolihahmo ja edelläkävijä sekä monikulttuurisuuden reilu edistäjä

Oikeus- ja sisäasiat ovat esim. monikulttuurisuuden suhteen alue, jossa EU:lta odotetaan yhteisiä toimia ja periaatteita. Niiden tulee perustua ihmisoikeuksien tunnustamiseen sen sijaan että maahanmuuttajia kohdeltaisiin suhdanteissa reservi- tai halpatyövoimana. Nationalistisilta ja rasistisilta liikkeiltä on katkaistava siivet ja edellytykset. On hyvä lisätä kansalaisten tietoa siitä, että monet pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat itseasiassa IMF-lainapolitiikan ja sen aiheuttaman julkisen sektorin alasajon ja eriarvoistavan politiikan uhreja. Vastuu palautettava suurpääomalle sen sijaan, että syyllistetään kolonialismin nykyuhrit. EU:n oikeus- ja sisäasiat pitäisi tuoda yhteisen päätöksenteon piiriin vain jos ne edistävät kaikkien jäsenmaiden etua ja oikeustajua; ihmisoikeuksien ja rasismin-vastaisen kampanjoinnin saralla jäsenvaltioiden kiinteä yhteistyö on kuitenkin mitä tärkeintä. Turhaa ja perusoikeuksien vastaista kansalaisvalvontaa on lisäksi vastustettava.

2.
EU:n perustuslaki laadittava kansalaisten ehdoilla ja hyväksyttävä kansanäänestyksillä

Euroeliitti pyrkii vahvistamaan EU:n perustuslailla uusliberalistisen politiikan vaihtoehdottomuutta ja sen tavoite on keskittää lainsäädäntövallan avulla lisää valtaa ylikansalliselle liittovaltiolle. Perustuslaki tähtää julkisten palvelujen ja eläkkeiden laajenevaan yksityistämiseen ja työnantajia, monikansallisia yrityksiä hyödyttäviin työelämän "joustoihin".

Kansan aidosti hyväksymällä, kansanäänestyksessä siunatulla sopimuksella lainsäädäntövalta tulisi siirtää laajemmin lähidemokratian suuntaan. Hylkäämällä EU:n perustuslaki-luonnoksen ja valitsemalla uudet päättäjät vastustamaan sen uusliberalistisia sisältöjä, jäsenvaltiot voisivat vielä palauttaa lainsäädäntövallan tahoille, joille se kuuluu: kansalaisia aidosti edustaville demokraattisesti valituille kansanedustajille sekä uudistettavalle parlamentille. Sopimusten tulisi rajoittua EU:n kanssa sellaisiin yhteistyön muotoihin, joilla on suomalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten täysi tuki.

3.
Suoran demokratian ja kansalaisvaikuttamisen radikaali lisääminen yhtiövallan tilalle

Toisenlaiseen, kansanvaltaisempaan EU-parlamenttiin tulisi ottaa kiintiöperusteella erilaisten rahanvallasta vapaiden kansalaisjärjestöjen edustajia varmistamaan päätösten tarkastelu mahdollisimman monenlaisten sidosryhmien näkökulmasta. (Kiintiöt kansalaisjärjestöille ja rahanvallasta vapaille EU-kansalaisten sidosryhmille parlamenttiin)

4.
Tiukka finanssialan ja yhtiövallan sääntely

Suurituloiset ja suurpääoma velvoitettava osallistumaan globaaliin veronmaksuun suhteessa varallisuuteensa!

Tulee asettaa tiukat kynnykset sille, kuinka paljon pankit voivat antaa luottoja suhteessa varallisuuteensa. Ns. vipurahastot (hedge funds) epävakaina instrumentteina kieltoon. Perustettava Tobinin verojärjestö verottamaan ylikansallista pääomaa. Varat käytettävä köyhyyden lopettamiseen ja varallisuuden oikeudenmukaisempaan uusjakoon. Kilpailu ja pääoman voitontavoittelu voidaan suitsia Tobinin verojärjestöllä, joka EU:n aloitteesta verottaisi ylikansallista pääomaa ja sen keinottelutransaktioita. Rahoitusmarkkinoiden ja pääomaliikkeiden sääntelyn purkaminen on lisännyt talouden epävakaisuutta, työttömyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. EU -päättäjät haluavat silti betonoida perustuslailla uusliberalistiset talousopit kapitalististen markkinoiden vapaudesta. Kasinokapitalismi on epäonnistunut, mutta veronmaksajat on pakotettu sen kipusiskoiksi. Kasinokapitalismia on ensin säädeltävä kansainvälisten lakien ja Tobin-veron avulla ja lopulta on siirryttävä takaisin hyvinvointivaltiotyyppiseen elämän- ja yhteisvastuun talouteen, ihmisten ja luonnon, ei vain yrittäjien ehdoilla. Varoja tulee ohjata keinottelun sijasta työpaikkojen luomiseen, julkisiin palveluihin, köyhyyden torjumiseen, ympäristönsuojeluun ja kehitysmaiden auttamiseen. On vaadittava kansallisen sekä ylikansallisen pääomaverotuksen käyttöönottoa/kiristämistä ja valuuttakeinottelun rajoittamista. On määriteltävä talous- ja rahapolitiikalle uudet tavoitteet, joissa on etusijalla työllisyys, ekologisesti kestävä kehitys ja ihmisten kestävä hyvinvointi. On luovuttava rahapolitiikan päätösvallan keskittämisestä Euroopan keskuspankille, joka toimii kaiken demokraattisen valvonnan ulkopuolella.

5.
Rauha, vakaus, turvallisuus ja vauraus (EU:n neljä vapautta) tulkittava uudestaan. Rauhan ja arjen turvallisuutta ja elämänlaatua tuettava työelämän oikeudenmukaisuudella ilman eriarvoistavaa sääty-yhteiskunnan politiikkaa.

Työelämän oikeuksiin ja muihin tärkeimpiin sosiaalisiin oikeuksiin tarvitaan yhteisiä EU:n vähimmäisnormeja. Sosiaalisia peruspalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja kulttuuria sekä niiden rahoitusta ja rakennetta koskevat päätökset tulee jatkossakin päättää EU:n jäsenmaissa. Minimipalkasta ja veroista tulisi kuitenkin sopia Euroopan tasolla sosiaalisen dumppauksen ja verokilpailun estämiseksi. EU:sta siirtomaavallan ja kehittyvien maiden riiston purkamisen eturintama. Pääomaliikkeiden vapaus, joka on EU:n talous- ja rahaliiton perusperiaate, on kiihdyttänyt kapitalistien pyrkimystä kilpailla työvoimakustannusten polkemisella. Se näkyy työntekijöiden sopimusturvan heikentymisenä ja matalapalkkaisten pätkätöiden (prekariaattityön) osuuden lisääntymisenä. Tämä on johtanut lukuisten ammattiryhmien taloudelliseen riippuvaisuuteen, huonoon neuvotteluasemaan ja jopa köyhyyteen. Talouseliitti haluaa palauttaa luokkajaon ja sääty-yhteiskunnan tuottavuutensa ja kilpailukykynsä varmistajana. Tämä heikentää erityisesti nuorten, lasten, eläkeläisten ja naisten asemaa työmarkkinoilla ja uhkaa johtaa periytyvään köyhyyteen tai syrjäytymiseen. Samalla Emu on voimistanut paineita verotuksen yhdenmukaistamiseen, mikä supistaa sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen rahoitusta. Ammattiyhdistysliikettä on voimistettava solidaarisuuden paremmaksi puolestapuhujaksi. Työnantajien pyrkimys heikentää työehtoja ja asettaa eri maiden työntekijät kilpailemaan keskenään on ehkäistävä tekemällä ILON ja YK:n sopimukset sitoviksi tasavertaisuuskysymyksissä. Ay-liikkeen kansainvälistä yhteistyötä tulee edistää ja vaatia sitä ottamaan palkansaajien edunvalvonta tosissaan. Suomessakin on luovuttava EU-mallioppilaan roolista ja rajoitettava työnantajien yksinvaltaa, kuten mahdollisuuksia irtisanomisiin, "paikalliseen epäsymmetriseen sopimiseen", EK-tyyppisiin "tupoihin," ja tuotannon siirtämiseen ulkomaille ilman hyväksyttäviä syitä. Tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus muodostavat Euroopan unionin toiminnan pilarit, jotka luotiin jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957. EU:n neljä vapautta hyödyttävät ja helpottavat vain pienen eliitin yrittäjyyttä, kilpailukykyä ja oikeuksia. Ne on ulotettava kaikille kansalaisille samaan aikaan kun lieveilmiöt nais- ja lapsikaupasta, huumekaupasta ja veronkierrosta on saatava tuntuvien ja realististen sanktioiden ja lain soveltamisen piiriin.

6.
Läheisyysperiaate ja lähidemokratian käyttöönotto rahanvallan keskittämisen sijaan.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä on vaikeasti ymmärrettävissä ja epädemokraattinen. EU-jäsenmaiden kansalaiset ovat ymmällään siitä millä summilla ja millä tavalla unionia rahoitetaan. Toiseksi, kansalliset parlamentit ovat budjettineuvotteluissa pelkkiä kumileimasimia. Kun hallitukset ovat neuvotelleet rahoitusraamit valmiiksi, yksikään kansallinen parlamentti ei niitä kaada. Suorilla kansanvaaleilla valitun Euroopan parlamentin valtaa on rajoitettu; se päättää menoista, mutta ei tuloista. EU:n varat kerätään maataloudesta ja sokerintuotannosta perittävin maksuin, ulkorajoilla perittävin tullein, arvolisäveroin ja jäsenvaltion bruttokansantuotteeseen perustuvin jäsenmaksuin. Unionin kokonaisbudjetti on vain prosentin verran koko alueen bruttokansantulosta. EU:sta on muodostunut projekti- ja hankeviidakon hallinto- ja kirjanpitopainajainen jonka arviointiteollisuus ja konsulttivetoiset rahananomusprosessit ovat erittäin raskaita. Säästötavoitteet ja tehokkuus, tuottavuus, talouskasvu, kilpailukyky eivät edistä kansalaisten vaan monikansallisten yritysten voitontavoittelua ja agendan asettamisen valtaa. Budjettivalta on korvattava toimivalla demokratialla ja on lisättävä paikallista päätösvaltaa. Demokratiassa ei tule säästää, se saakin maksaa. Se on hinta oikeudenmukaisuudesta. Menoja pitäisi keskittää entistä enemmän sosiaaliseen elvytykseen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, tutkimukseen, teknologiaan, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja rauhaa edistävään ulkopolitiikkaan. Nyt suurin osa menee eri tavoin maatalouteen ja suuryrittäjien kilpailukyvyn edistämiseen.

7.
EU:lle yhteinen ekososiaalisesti kestävän tulevaisuuden energiapolitiikka.

Ilmastonlämpenemisen torjumiseksi tarvitaan yhteiseurooppalaista ympäristöverotusta ja lainsäädäntöä. Sähkömarkkinoiden vapauttaminen on syventänyt jäsenmaiden keskinäistä riippuvuutta ja johtanut kyseenalaiseen pörssikeinotteluun, kartelleihin ja energiahintojen nousuun. Kansalaisten verovaroin rakentamaa teollisuutta ja resursseja ei tule yksityistää ja näin altistaa yrittäjät ja kansa markkinoiden hintakeinottelun armoille. EU:lle olisi kuitenkin luotava kohtuuhintaiselle energiasolidaarisuudelle perustuva yhteinen uusiutuvan energian energiapolitiikka. Uusiutuville ja vähäpäästöisille teknologioille perustuva energiatalous ei riitä ekososiaalisen kestävän tulevaisuuden keinovalikoimana, tarvitaan asennekasvatusta ja ympäristöveroa, koulutusta ja opetusta. EU:n korostama markkinoiden vapaus ja jatkuva määrällinen kasvu uhkaavat niin ihmisen, eläinten kuin ympäristön hyvinvointia ja kantokykyä. Ilmastomuutos ja Itämeren tila kielivät vakavina esimerkkeinä vakavista muutoksista luonnon toimintakyvyssä. Ilmastonlämpenemisen vaikutukset näkyvät nekin erityisen haavoittuvaisilla pohjoisilla, arktisilla alueilla, joilla mm. jääkarhuja uhkaa sukupuuttoon kuoleminen jäiden sulaessa ja saalistuksen vaikeutuessa. Puhdas vesi on perusoikeus, josta ei saa tehdä kauppatavaraa. Itämeren suojelemiseksi tarvitaan kiireellisesti alueen valtioiden yhteisiä toimia.

8.
EU:n puolustusyhteistyö rauhantyöksi, lisättävä arjen turvallisuutta.

Suomi liittoutumattomaksi rauhanpuolustajaksi ja kauas tarpeettomasta Natosta. Nopean toiminnan joukot takaamaan väkivallalla uhattujen naisten, miesten, lasten ja vanhusten arjen turvallisuutta. Ideologinen kilpailuttaminen ja julkisen sektorin toiminnan supistukset ovat johtaneet esimerkiksi Suomessa turvakotien ja niiden tarjoamien asiantuntijapalveluiden karsintaan. Tämä on sosiaalisesti kestämätöntä politiikkaa, joka tulee nostaa esiin EU:ssa osana tasa-arvo ja ihmisoikeus-kysymyksiä. Palvelukaupan markkinoiden vapauttaminen merkitsee sitä, että poliisejakin pahimmillaan vähennetään EU:n jäsenmaissa yksityisten turvapalveluiden markkinoiden lisäämiseksi. Tämänsuuntainen elinkeinovetoinen politiikka luo eriarvoisuutta ja lisää arjen turvattomuutta. Nollatoleranssi turvallisuuspolitiikalle, jossa turvallisuuskin on varallisuuskysymys! Euroopan unionista on myös tarkoitus kehittää perustuslailla sotilasliitto, joka varustautuu kauppasotiin ns. kehitysmaiden (yliriistettkyjen maiden) jatkuvan sorron ja alistamisen hengessä ja johtavien länsimaiden resurssien takaamiseksi. Tätä sotaisaa ja kestämätöntä suuntaa voidaan muuttaa lisäämällä kaikissa EU:n jäsenmaissa punavihreitten vastuullisten meppien ja komissaarien määrää.Unionin nopean toiminnan joukot tulisi valjastaa olemassaolevien, ei mahdollisten tulevien konfliktien purkamiseen. Tulisi satsata arjen turvallisuuteen varustelusotien sijaan. Myös puolustusmateriaaliyhteistyössä edistys on ollut nopeata ja voimakasta. Puolustusbudjettia rakennetaan jäsenmaiden puolustusmenoja lisäämällä. Suomen 2 prosentin kestorahoitus vuodessa puolustusmenoihin on pois sosiaalisesta elvytyksestä. On rahaa hävittäjiin muttei vanhustenhoitoon ja kunnollisiin terveyspalveluihin tai kouluihin. Rahaa ei myöskään löydy kaikista kriittisimmälle turvallisuusuhalle naisten arjessa; turvakodeille. EU:hun saatava turvakotidirektiivi varmistamaan niiden riittävä määrä ja väkivallan ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja koulutus, kampanjat. Suomen kehitettävä rooliaan neutraalina rauhanturvaajamaana. On satsattava sellaisten rakenteiden ja asenteiden purkamiseen, jotka ruokkivat väkivaltaa ja konflikteja. EU kilpailee mm. Yhdysvaltojen kanssa maailmanmarkkinoiden ja luonnonvarojen hallinnasta. Samalla se varustautuu ajamaan etujaan tarvittaessa asevoimalla. Tämä on jatkoa kolonialismille, eikä kuulu sivistysvaltioiden toimintatapoihin. On myytti, että olisi kyse puolustuksesta; EU ottaa USA:n tavoin itselleen oikeuden käyttää asevoimaa muita maita vastaan ilman YK:n valtuutusta. Suomikin voi vaikuttaa kansainvälisen turvallisuuden hyväksi ennaltaehkäisevällä diplomatialla, perinteisellä. Euroopan kansalaisten ja maailman tulevaisuutta ei rakenneta vahvemman oikeudella, alistamalla ihmiskunnan enemmistö köyhyyteen eikä välinpitämättömyydellä luonnon monimuotoisuudesta ja kestokyvystä.

9.
Tehotalouden ja agrobisneksen ideologia purettava omavaraisuuden ja lähiruoan nimissä.

Maatalouden ja aluepolitiikan alasajo on lyhytnäköistä ja ekososiaalisesti kestämätöntä. Eläimillä pitää olla mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen eikä niille saa aiheuttaa tuskaa. Häkkikanaloista ja muusta teollisesta kotieläintaloudesta on luovuttava. Luonnon itseisarvon kunnioittaminen ei tarkoita maanomistajien tai elinkeinonharjoittajien oikeuksien polkemista. Ihmisten ja eläinten oikeudet on sovitettavissa yhteen.

10.
EU:sta laaja-alaisen alueellisen, naisten ja miesten sekä kansojen välisen tasavertaisuuden roolihahmo.

Euroopan parlamentin jäsenistössä vain 30 % naisia. Komissaareiksi ja parlamenttiin tarvitaan kiintiöperustaista tasapuolisuutta ja näkökulmien kirjoa. Jos esimerkiksi eläkeratkaisuista päättävät vain miehet, vanhemmuuden sosiaalisista kustannuksista ja naisten heikosta eläkekertymästä aiheutuvat sukupuolittuneet ongelmat jäävät herkästi näkymättömiin.

Demokratiaa, ihmis- ja perusoikeuksia tulee vahvistaa kriittisenä kaiken EU-lainsäädännän ja toiminnan ytimenä. Euroopan unionin kehitystä hallitseva yhtiövalta ja voitontavoittelu nakertaa pohjaa nais- ja työväenliikkeen taistelulla saavutetulta sosiaaliturvalta, universaalisilta perusoikeuksilta, julkisilta palveluilta, ympäristön- ja eläinten suojelulta, ja sopimusyhteiskunnalta. Niiden ansiosta naisten asema on ollut esim. Suomessa parempi ja köyhyys vähäisempää kuin monessa muussa maassa. Julkisten palvelujen siirtämistä unionin kauppapolitiikan toimivaltaan ei tule sallia. Silloin ne voitaisiin alistaa EU:n neuvoston enemmistöpäätöksillä Maailmankauppajärjestö WTO:n sopimuksille ja ylikansallisten yhtiöiden voitontavoittelulle. Myös Suomen muista maista poikkeava eläkejärjestelmä ja eläkeikä olisivat silloin uhattuna. Koulutus-, sosiaali-, terveys- ja muut peruspalvelut tulee tuottaa kuntien ja valtion omana toimintana, jolla turvataan kaikille varallisuudesta riippumatta yhtä tasokkaat ja kohtuuhintaiset palvelut. Valtion ja kuntien on huolehdittava julkisten palvelujen riittävästä rahoituksesta, jota ei saa vaikeuttaa Emu-politiikalla, julkiseen sektoriin sopimattomilla hankintalaeilla eikä WTO:n GATS-sopimuksella.

EU:n positiivisista ulottuvuuksista

Vasemmiston väitetään sanovan kaikille uudistuksille EI. Kaikkiin ihmisoikeuksien heikennyksiin tulee edelleenkin uskaltaa sanoa jyrkkä ei. Se ei tarkoita, etteikö vasemmistossa nähtäisi myös EU-liittolaisuuden mahdollisuuksia, edellyttäen että päättäjät alkavat toteuttaa punavihreämpiä visioita. Ihmisten vapaa liikkuvuus on mahdollistanut mutkattoman opiskelun ja työskentelyn ulkomailla sekä passittomat lomamatkat. Suomalaiset nuoret ovat voineet osallistua EU-rahoitteisiin opiskelijavaihto-ohjelmiin ja erilaiset kulttuuri- ja tiedeohjelmat ovat tuoneet Suomeen paljon projektirahaa. Sisämarkkinoiden ansiosta puhelujen hinnat ovat halventuneet, matkustaminen lentokoneella on halvempaa ja kauppojen tuotepaletti on laajentunut. Mutta edistävätkö nämäkään iloiset asiat ekososiaalisesti kestävää kehitystä ja miten vakituisten työsuhteiden korvaaminen usein epävarmoilla projektihommilla on vaikuttanut työntekijöideen jaksamiseen ja työn laatuun? Nämä näennäisen positiivisetkin vaikutukset on punnittava ekologisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja luonnon moninaisuuden näkömuotoisuuden kestävyyden näkökulmasta uudestaan. Talouden ylivaltaa kaikessa on saatava suitsittua, sillä työuupumus, turhautuminen ja mielivalta ovat pesiytyneet suomalaiseen työelämään tuottavuusvimman, hiostamisen ja jatkuvien muutosten ilmapiirissä.